KTP ei tee maaleja. Syynä ”tuurihyökkääminen”
Veikkausliigan karsinnoista selviämisestä unelmoiva KTP on koko kauden kamppaillut enemmän ja vähemmän maalinteko-ongelmien kanssa. Päätin eilisen Inter ottelun katsoa ihan vain KTP:n hyökkäystä silmälläpitäen ja hetihän Kotkalaiset läväyttivät neljä maalia tauluun todella suurella vajauksella pelaavaa Interiä vastaan. Kaikki hyökkäyspelin ongelmat oli silti läsnä koko pelin ajan ja lähden purkamaan näkemääni datan, eli puhtaasti tilastojen avulla näin alkuun.
Ensimmäisellä jaksolla KTP piti palloa 52% sai aikaiseksi neljä laukausta joista kaksi meni maalia kohti ja molemmista syntyi maali. Tällä tilastolla nyt ei oikeastaan ole mitään merkitystä, muuta kun että voidaan todeta Kotkalaisten pitäneen palloa tarpeeksi, jotte he voisivat luoda kunnollisia maalipaikkoja. No kävikö näin?? Ei käynyt! Huom nyt puhun itse luoduista maalipaikoista. Otetaan esiin nyt se data ja aloitetaan tärkeistä tilastoista. Eli kuinka monta kertaa pallo saatiin toimitettua 10-alueelle ja mitä sitten tapahtui?? Ensimmäisellä puoliajalla pallo pelattiin kymppialueella positiiviseen pelipositioon kaksi kertaa! Ensimmäisellä kerralla Äijälän ”toivotaan toivotaan” tyyppinen ristipallo tavoitti Anttilainen, joka kääntyi oikeassa laidassa, kuljetti pallon keskelle kymppialueelle ja laukoi noin 19 metristä täydestä vauhdista pallon aivan tolpan juureen ja tasoitti ottelun numeroihin 1-1. Korostan että jos tollaisesta kulmasta ja paikasta täydestä vauhdista vetää niin maalin todennäköisyys on 10% luokkaa maksimissaan. Toinen kerta pallo saatiin kymppialueelle positiiviseen negaatioon myös kuljettamalla ja täydestä vauhdista laukaus meni tällä kertaa noin 5 metriä maalin ohitse. Eli koko puoliajalla saatiin 0 syöttöä positiiviseen positioon 10-alueella olevalle pelaajalle. No tilasto ei ole aivan näin kauhea. Negatiiviseen positiion pallo toimitettiin sentään viisi kertaa kysymys enään kuuluu miten ja mitä näistä saatiin aikaiseksi. Negatiiviseen peliasentoon pallo saatiin syöttämällä neljästä eri suunnasta ja kuljettamalla kerran. Ja yleisesti pallossa oli joka kerta eri mies. Gruborovics tosin kahdesti, joista toisesta syntyi maali. Pallo roikotettiin Gelderenin toimesta pitkänä kymppialueelle, mistä Gruborovics jatkoi päällä pallon boksiin todella heikosti pelanneen Inter topparin edestä ja Anttilainen räväytti pallon reppuun. Korostan edelleen, että topparilla oli rutkasti aikaa tulla kiinni KTP:n kärkeen ja hiljoksiin tuupata tämä pois pallon alta. Tälläistä 1v1 pitkää palloa hyökkääjä ei saisi voittaa koskaan. Se on aina puolustajan virhe. No tästä maali. Mitäs muista kolmesta?? Ne olikin tyypillisempiä negatiiviseen positioon pelattuja lopputuloksia, eli kaksi kertaa pallo pelattiin taakse päin ja kerran saatiin aikaiseksi sellanen D-juniori tasoinen suhaisu oikeaa laitaa kohti, mikä meni maalipotkuksi. Kokonaisuutenakin KTP teki yhdestä maalipaikasta kaksi maalia ja kerran pamautti tolppaan jostain 26 metrin paikkeilta.
Toiselle jaksolle lähdettiin 2-1 kotijohdossa. Heti muutaman minuutin pelin jälkeen nähtiin ottelun hienoin sommitelma, kun Inter lähti tauolta vähän yli-innokkaaseen prässiin ja nopealla suunnan vaihdoksella yhdellä tällä kertaa jopa hallitulla pystysyötöllä saatiin aikaiseksi 3v2 hyökkäys. Pallo putosi Ikävalkon jalkaan rangaistusalueelle, joka todella hienolla kosketuksella pudotti pallon 10-alueelle Aspegrenille ja Aspegrenin jatko löysi Gruborovicsin jalan joka sai tuupata pallon oikeastaan tyhjään maaliin. Tämä muutti pelin kuvaa KTP:n osalta vielä enemmän virheidenvälttelypalloksi ja pitkät pallot lenteli kuin tykin suusta pitkin vastustajan kenttää. Perinteinen KTP hyökkäys käynnistyikin sillä, että palloa siirreltiin jonkin aikaa omassa päässä, jonka jälkeen toinen laitapakki potkiasi niin pitkälle kun jalasta lähti ja lähimmät pari ukkoo meni katteleen putoisiko irtopallo jalkaan. KTP:n neljäs maali olikin lähinnä kosmetiikkaa. Interin painostuksen jälkeen Gelderen sai riistettyä pallon. Toimitti sen kymppi alueelle ”eli siis keskikenttä ja hyökkäyslinjojen väliin” siihen keskelle Tarvoselle, joka passasi Ikävalkon noin puolen kentän läpiajoon ohi aivan liian ylhäällä pelaavien Inter toppareiden ja Ikävalko viimeisteli loppulukemat 4-1. Toisella puoliajalla Inter pelasi siis pallon tasan kaksi kertaa kymppi alueelle ja molemmista paiskattiin maali.
Lopputuloksena voitaneen todeta, että KTP pelasi pallon kahdeksan kertaa kymppialueelle. Näistä hyökkäyksistä tehtiin neljä maalia. Positiiviseen positioon eli karkeesti sanottuna kasvot tai kylki vastustajan maalia kohti pallo saatiin pelattua neljä kertaa ja näistä seurauksena neljä laukausta ja kolme maalia. Joka tapauksena kun hyökkäys alkaa kaaripallolla sektoriin, missä omalla joukkueella ei juuri koskaan ole ylivoimaa ja vastustaja pelaa naama palloon päin, on turha edes kuvitella saavansa palloa useasti kymppi alueelle tai ylipäätänsä tekevänsä kovasti maaleja. Varsinkin kun palloa pidettäessä vastustajan päädyssä on usein havaittavissa, että tällä alueella ei edes ole ketään. Palloa pidetään laidassa, jolloin hyökkääjät on sielä toppareiden seurana. Aspegren ei uskalla nousta keskikentän ja toppareiden väliin, koska muuten kenttätasapaino heittää liikaa ja pallottoman puolen linkki nyt ei muuten vaan jostain syystä kavenna tähän tilaan. No tällä kertaa oli vastassa vajaamiehinen Inter, jonka puolustusvelvotteista vastasivat esimerkiksi Onovo ja Kairinen, joten silloin tämäkin tulos on mahdollinen. Hyökkäyksen rakenteen puuttumisen tilastoista huomaa helpoiten kun kertoo, että kahdeksasta kerrasta pallo pelattiin kymppi alueelle kuudesta eri sektorista ja pallossa oli järjestäin aina eri mies. Onnea KTP:lle karsintapeikon karistamiseksi. Eilen nähdyn perusteella nimen omaan onnea tarvitaan. Varsinkin hyökkäyspäässä. Positiivisena kerrottavana on sanottava, että KTP menetti pallon ainoastaan kaksi kertaa omalla kenttäpuoliskollaan!
-Esa Virkki-
