Veikkausliigan alkua on taas koitettu hehkuttaa kohtuullisesti ja markkinoinnissa onkin ehkä menty jopa askel eteenpäin. Kaikki ottelut ovat nähtävissä ISTV:llä kohtalaiseen 9.90 hintaan ja päälle laatikosta ilmestyy urheilulehden painokset, joten kalliiksi huvi ei tule. Muutenkin tämän kauden veikkausliigassa saadaan varmasti tiukkoja taisteluja niin mitalleista, kuin putoamisestakin, Ja saattaahan jopa olla, että mestaruudestakin jonkinlainen kahdenkauppa päästään vääntämään. Mutta nyt ennakoihin. Joukkueet tulee omasta mielestäni paremmuusjärjestyksessä ja tulevasta mestarista tietysti aloitetaan. 😉
1. HJK
Joukkue on viimekauden jälkeen avannut kaikki ovet ja ikkunat pukukopista ja läpiveto on vienyt ja tuonut ukkoja joka puolelta maailmaa. Tuttuja ja turvallisia miehiä viimekaudelta löytyy edelleen kentältä esimerkiksi Tanaka, Sorsa, Alho, Dähne ja HJK:n oma kasvattipoika Obed Malolo. Lisäksi vahvistuksia on etsitty tällä kertaa aika paljon myös tutuista ja osittain turvallisistakin vaihtoehdoista. Vanhoja ”paluumuuttajia” löytyykin toissakaudella keskikentällä ahertanut Anthony Annan ja 2010 joukkueessa todella hyvin vakuuttanut Medo. Tämä kaksikko onkin odotettavasti veikkausliigan kovinta valuuttaa keskikentän pohjalla. Toppariosasto miehitetään kokonaan uusin voimin, kun HJK:n ehkä paras kaappaus omasta mielestäni Ivan Tatomirovic tulee hoitamaan toppariosastoa Lum Rexhepin ja Ville Jalaston kanssa. Näistä Jalasto nähtäneen enemmän oikean puolustajan paikalla. Toisen laitapuolustajan paikalle on tarjolla Taiwon ja Sorsan tasoisia pelaajia, joten sekin tontti on varmasti kunnossa. Laitapelaajien osalta voidaan sanoa, että taas on kentällä heittää Veikkausliigamittakaavassa parasta osaamista, kun Milanista koko kauden lainalla HJK:ssa esiintyvä Oduamadi edustaa varmasti tämän sarjan parhaimmistoa. Viimekaudet ovat menneet lainalla Serie B:ssä, mutta sieltä peliminuuttien kaivaminen on ollut vähän vaikeaa. Nyt niitä pitäisi olla kyllä luvassa. Toisessa laidassa askartelee suomen maajoukkuemies Nikolai Alho, joten laitapeli on varmasti kunnossa. Siihen kun räväytetään Tanaka keskelle, on keskikentän viisikko kokolailla jäätävä. Ainoa kysymysmerkki löytyykin hyökkäämisestä. Columbiasta suomeen eksynyt Morelos näytti Liigacupissa hyvältä, mutta 19 vuotiaan hyökkääjän niskoilla on melkonen taakka. Intian pääsarjasta tulleen Gadze:n scouttaaminen on kuulemma tehty enemmänkin videoklippien perusteella ja herran tilastot menneiltä vuosilta ei riemuhuutoja aiheuta. Tämän lisäksi penkiltä löytyy Mikael Forsell, jonka parhaat päivät ovat kyllä jo niin kaukana takana, että suuria hurraahuutoja ei tämä hankinta ainakaan omassa kupolissa aiheuta. Joka tapauksessa 1.3miljoonan pelaajabudjetilla ja kokonaisuudessa 4miljoonan kausibudjetilla operoiva HJK on ehdoton ja ainoa suosikki tähänkin kauteen omissa papereissani. Ja tuskimpa toista työtapaturmaa peräkkäin pääsee sattumaan, vaan Lehkosuo valmentaa joukkueen selvään mestaruuteen ja takaisin Mestareiden Liigan karsintoihin.
2. SJK
Viimekauden kakkoset nappasivat siirtomarkkinoiden suurimman kalan, kun Alexei Eremenko Jr. uiskenteli Seinäjokelaiseen katiskaan. Kaiken hyvän lisäksi mies on talven aikana näyttänyt olevansa kunnossa ja pystyvänsä tekemään töitä myös alaspäin. Eremenko tuleekin olemaan todella suuressa osassa Valakarin pelitapaa. Eremenkon suurimpiin vahvuuksiin kuuluu senttimetrin tarkka syöttötekniikka jalan joka osalla ja se pakoittaa useimmiten vastustajan puolustuksen putoamaan pykälän verran alaspäin, koska kärjessä viilettävä Roope Riski on sarjan parhaita ja nopeimpia kärkipelaajia. Tämä jättää vastustajan linjojen väliin useimmiten tilaa, mutta sitten päästään SJK:n tämän kauden heikkouksiin. Näihin väleihin pitäisi laitapelaajien leikata, mutta Tuco, Kink, Vasara tai Sarajärvi eivät ole kaikista vakuuttavampia ja lähtökohtaisesti vaarallisimpia pelaajia tähän hommaan. Myös Riskin loukkaantuminen olisi pienimuotonen katastrofi joukkueelle, koska mielestäni toinen vaihtoehto kärkeen olisi Rahimi ja hänen suorituskykynsä ei ole lähelläkään sarjan kärkeä. Omasta mielestäni tuntuukin, että Pelvaksen lähtemiseen ei oikein päästy reagoimaan millään tavalla. Joka tapauksessa, jos laitalinkit eivät ole joukkueen parasta osaamista, niin alemman keskikentän paikalta löytyykin sitten taas Veikkausliigan kärkipään osaamista. Itse uskon, että Valakari tulee peluuttamaan kahta alempaa keskikenttää, joista toinen on ilman muuta Mehmet Hetemaj. Mies oli viime kaudella SJK:n ilmentymä. Erittäin hyvin taisteleva pelaaja, joka nykyään on myös pallollisena tähän sarjaan oikeinkin hyvä. Rytmittää peliä ja on yleensä aina vapaana, kun omilla puolustajilla on pallo. Toisen alemman keskikentän paikan alussa ottanee Johannes Laaksonen. Mies oli toissakauden tulokas, mutta viimekaudella ei vielä oikein tullut jackpottia. Potentiaali on kuitenkin olemassa ja se on suuri. Tällä kaudella ainakaan kirittäjän puutteesta Laaksosen nousu seuraavalle tasolle ei jää kinni, koska viime kauden TPS:n kapteeni vasta 20-vuotias Matej Hradecky kärkkyy peliaikaa silmä kovana ja tulee tekemään kaikkensa päästäkseen avaukseen. Laitalinkkejen alapuolelta löytyy Valakarin onneksi erittäin hyvät laitapuolustajat, kun maajoukkueestakin tuttu Jarkko Hurme palasi norjasta ja viime kaudella suuren harppauksen pelillisesti tehnyt Tahvanainen operoi toista laitapuolustajan tonttia. Tämän lisäksi, kun Penninkangas, Aalto ja Dorman pystyvät operoimaan oikeastaan mitä puolustajan paikkaa tahansa, on laitapuolustajien osasto kunnossa. Topparipariksi tästä miehistöstä itse valitsisin Meitan ja Kanen. Meita ihastutti Hongassa 2013, jonka jälkeen lähti euroopan kiertueelle joka päättyi 2015 Heinäkuun alussa Skotlantiin. Liike ei ole maailman nopeinta, mutta pelisilmä on tähän sarjaan mahtava. Kane on taas ihastuttanut enemmänkin talven aikana. 190cm pitkä toppari on erittäin nopea ilmestys. Espanjan alasarjoista suomeen eksynyt honkkeli on todella potentiaalinen pelaaja tähän sarjaan. Melkein jokaisessa ennakossa, jonka olen lukenut ennakoidaan, että SJK:lla tulee olemaan vaikeuksia toppareiden avauspelissä. Itse en usko moiseen ongelmaan. Laitapakit ja alemmat keskikentät osaavat kyllä palloa avata ja tarvittaessa Eremenkokin putoaa alemmaksi palloa avaamaan. Tämän lisäksi ainakin Meiten kokemuksella sormi ei mene suuhun kovemmassakaan prässissä, joten tässä on nyt tehty vähän kärpäsestä härkästä. Joka tapauksessa SJK:n materiaali on hyökkäyspäästä todella kapea ja laitapelaajien osalta jopa vajanainen ja tämän takia en usko 900 000 euron pelaajabudjetilla ja 2,4 miljoonan seurabudjetilla operoivan SJK:n pystyvän edes kunnolla haastamaan HJK:ta mestaruudesta. HJK ottaa mestaruuden ja SJK nappaa hopeamitallit kaulaansa ja ovat saavutukseensa varmasti tyytyväisiä.
3 Inter.
Kolmannelle paikalle on todella monta joukkuetta tarjolla. Interin lisäksi mitallista taistelee RoPS, IFK Maarianhamina, FC Lahti ja jopa Kuopiossakin haaveillaan mitalleista. Näiden keskeltä kun kokeilee jotenkin kristallipalloon kurkistaa, niin minun pallossani kolmannelle paikalle putoaa Inter. Dragtsman todella rahakasta sopimusta on jäljellä tämä vuosi ja nyt täytyy tapahtua jotain ja ilmeisesti tapahtuukin. Inter lyö varmaan tarvittaessa vielä yhden tai kaksi vahvistusta pöytään jos tarvii, jotta Dragtsma saa kruunun työlleen seurassa. Nyt jo hankintoja on tehty avokätisesti. Maalin suulle napattiin Veikkausliigan tämän hetken varmaankin paras maalivahti Henrik Moisander. Puolustuksen keskustaan/keskikentän pohjalle löydettiin viimeksi Portugalin Rio Avessa palloillut todellinen profiilihankinta Pape Sow, joka omaa kaikki ainekset todelliseksi tähdeksi tässä sarjassa. Toiselle topparin paikalle tehtiin myös melkonen kaappaus, kun Obilorin aivan varmana pidetty ulkomaan matka pysähtyikin Turun kohdalle ja mies puki päälleen sinimustan peliasun. Inter vahvistui viimehetkillä myös Adama Tambouralla ja Marios Nikolaoulla. Tamboura tulee varmaan operoimaan vasemmalla laitapakin paikalla ja Nikolaou alemman keskikentän roolissa. Miehet ovat itselleni täysiä kysymysmerkkejä, mutta menneisyyden ja tilastojen perusteella potentiaalia hyviksi pelaajiksi tähän sarjaan riittää. Tamboura varsinkin vapauttaa mukavasti Jukka Lehtosen toimimaan linkin paikalla, missä mies tykkää enemmän huseerata. Toisaalta jos Tamboura ei onnistu, voi Dragtsma pudottaa Lehtosen aina alemmas, jolloin Njoku ottaa linkin tontin ja hoitaa sen myös aivan mallikkaasti. Njokun osalta on silti pakko todeta, että liike alaspäin on välillä harmittavan vajavaista. Kymppipaikalta löytyy Sebastian Mannström. Mies onkin näyttänyt, että HJK:ssa laitapelaajaksi jumahtaminen ei todellakaan tehnyt oikeutta Mannströmin pelikäsitykselle, vaan kymppipaikalla homma luistaa todella mallikkaasti. Myös Gnabouyou tulee olemaan tärkeä pelaaja Dragtsmalle. Mies nosti viimekaudeksi huomattavasti tasoaan ja tällä hetkellä tarvetta on sekä oikeassa laidassa, että myös kärjessä. Kuitenkin kärkimiesten osalta ollaan tilanteessa, jossa Duah, Njoku ja Källman taistelevat avauksen paikasta. Näistä Källman on ainoa, joka saattaa pystyä yllättämään ja olemaan oikeasti hyvätasoinen pelaaja tällä paikalla. Källman ihastutti viimekaudella EIF:ssä, mutta viisi reppua ykkösessä ei vielä anna ihmelupauksia Veikkausliigaan. Dragtsman suurin toive tällä hetkellä varmasti onkin, että viimeaikoina Belgiassa palloillut ja jo jonkin aikaa Interin mukana harjoitellut Kennedy Nwanganga tekisi sopimuksen seuran kanssa. Huhuissa on liikkunut tietoja, että Inter ei haluisi tehdä pykälää mikä mahdostaisi hyökkääjän vapaan siirron ulkomaille, joka sekin kertoo omiaan siitä, että Inter on tällä kaudella vakavasti mitallin ja europaikan perässä. Inter ilmoittaa pelaajabudjetikseen 600 000 ja seuran budjetiksi 940 000 euroa. Tästä ei kuitenkaan ole takuita ovatko kaksi viimeisintä vahvistusta ja mukana näissä luvuissa. Ilmeisesti kyllä.
4. FC Lahti
Minun nähdäkseni tällä kaudella erittäin ehjä kokonaisuus, joka on rakennettu ajatuksella ja tästä kertoi jo Liigacupin voitto. Maalilla operoi Tomi Maanoja. ”Psyko” on tämän sarjan parhaita, ellei paras maalivahti ja oli Liigacupin voiton takuumies. Isokokoinen maalivahti on erittäin hyvä ohjaamaan puolustusta ja torjumaan palloja. Vanha tuttu topparipari Kärkkäinen-Tanska on riittävän hyvä tälle tasolle ja kun siihen lisätään kummalla laitapakin tontilla tahansa heiluva erittäin luotettava laitapakki Mikko Hauhia, joka toimii kuin junan vessa, kakkosesta löydetty Boris Tatar, sekä myös puolustajina pärjäävät Sesay ja Länsitalo, niin puolustuslinja on kunnossa varmasti. Alemman keskikentän osalta Aleksi Paajanen, jota on nakeltu muissa seuroissa vähän joka pelipaikalle on tuntunut löytäneensä paikkansa kuhnureiden pelinrakentelun sydämmestä. Tämä tarkoittaa myös, että Maarianhaminasta Lahteen tullut Duarte Tammilehto saa pelata toisena alempana keskikenttänä täysin omilla vahvuuksillaan. Duarte on parhaimmillaan nimenomaan peliä rikkovana ja palloja riistävänä pelaajana ja nyt kun Paajanen hoitaa ison osan pelin rakentamisesta saa Tammilehto keskittyä omiin vahvuuksiinsa. Duartella on myös todella hyvät erikoistilanne potkut, joista on varmasti iloa kauden mittaan. Hostikka, Tuominen, Bonilha, Shala ja Euller taistelevat sitten ylemmän oksan paikoista ja Korkeakunnaksen toiveissa varmasti onkin, että tämä asetelma saisi pelaajien nostamaan omaa tasoaan entisestään. Shala ja Euller pystyvät molemmat pelaamaan myös piikissä. Fluminesen lainamies Bonilha on näyttänyt mielenkiintoiselta honkkelilta. Jopa 188cm. pitkä laitamies tykkää pelata enemmänkin sellaista pelintekijän roolia ja omaakin erittäin hyvän pelisilmän ja syöttövalikoiman. Aika näyttää, mutta tämä mies saattaa olla erittäinkin tärkeä joukkueelle. Tuo myös pääpelipelotetta, kun keskitykset tulevat vastakkaiselta puolelta kenttää. Kärkihyökkääjän paikalle ei tällä kaudella Rafael mahdu. Tämä paikka tullaan pyhittämään kaksikolle Multanen ja Euller. Viime kaudella 19 reppua ykkösessä paukutellut Multanen tulee olemaan Lahden parhaita hankintoja ja tekemään tuhojaan myös Veikkausliigassa. Erittäin hyvä pelaaja boksissa ja omistaa järkyttävän hyvän maalivainun. Vähintään kymmenen maalin kausi odotettavissa. Saattaa räjäyttää pankin ja voittaa vaikka koko maalipörssin. Lahti operoi sarjan kahdeksanneksi suurimmalla pelaajabudjetilla (400 000€), mutta mielestäni rahat ovat kiinnitettyinä oikeisiin hevosiin. Loukkaantumisia joukkue ei paljoa kestä, joten Lahdessa toivotaankin mahdollisimman vähän uutisia siltä rintamalta. FC Lahden seuran budjetiksi on ilmoitettu 1 250 000€.
5. RoPS
Oma taso tulee tällä kaudella vastaan ja se on näillä tienoilla. Yaghoubi, Obilor ja Chenschinski vaihtoivat maisemaa ja näin keskiakselilta kolme kovaa miestä lähti kerralta. Obilorin korvaajaa toivotaan Hämäläisestä joka on harpponut urallaan eteenpäin kuin Jonathan Edwards parhaimpina aikoinaan, mutta nyt taitaa olla liian suuren crocksit täytettäviksi. Okkonen oli viimekaudella keskikentän pohjalla juuri se pelaaja jonka ansiosta Yaghoubi pystyi olemaan niin hyvä. Nyt Yaghoubin tilalla on Lincolnin akatemiasta takaisin suomeen tullut Taylor, jonka taso tuskin riittää verrattuna Yaghoubiin. Omaa kyllä hyvän potentiaalin, mutta huippu suorittaminen päivästä toiseen olisi pelaajalle uusi asia. Mravec, Mäkitalo, Oluremi ja Saksela pitävät huolen, että linkeissä ja kymppipaikalla taso riittää kyllä. Varsinkin Mäkitalo ja Saksela ovat löytäneet todella hyvin yhteisen sävelen Kokon kanssa joka on koko sarjan paras kärkipelaaja. Vaarallinen jalalla ja päällä. Viime kaudella katastrofialun jälkeen Malinen onnistui ihmeen kautta saamaan joukkueeseen karmean taistelun päälle, mikä palkittiin lopulta hopeisilla mitalleilla. Ihmeitä harvoin tehdään peräkkäisinä kausina, mutta jo pelkästään sarjan paras kärkipelaaja joka tekee varmasti sen reilut kymmenen reppua kaudessa takaa sen, että joukkue taistelee suunnilleen näistä sijoituksista. RoPS on ilmoittanut pelaajabudjetikseen 490 000 ja koko seuran budjetiksi 1 470 000. Tässä näkynee hieman myös joukkueen pohjoinen sijainti ja matkakulut pelireissuilla.
6. IFK Marienhamn
Maarianhaminan saarella ei kauheita tapahtunut talven aikana. Lyyski lopetti, mikä saattaa olla ihan hyväkin piristysruiske seuralle. Tämän lisäksi Petteri Forsell lähti lätkimään Puolaan. Tämäkään ei välttämättä ole huono asia. Forsell oli viime kaudella täysin kaksiteräinen miekka joukkueelle. Tekeminen oman maalin suuntaan jäi kaiken aikaa vajavaiseksi, mutta toisaalta kaveri läväytti aina välillä kolmestakympistä pallon riman kautta häkkiin tai antoi millitarkan pallon tyhjälle maalille. Joka tapauksessa menetys ei ole niin suuri kun voisi kuvitella. IFK:n puolustuksesta vastaa tutut miehet kun Lyyski ja Kojola nappaavat topparin tontin. Lyyski on hidas, mutta omistaa hyvän pelisilmän ja pärjää kohtalaisesti silti. Laitapuolustajista Granlund on ollut joukkueen parhaita jo kaksi vuotta ja tilanne tuskin tästä paljoa muuttuu. Da Cruz ja Wirtanen ovat myös kohtalaisia laitapuolustajia ja sopivat hyvin saarelaisten vastahyökkäyspelaamiseen. Alemmat keskikentät ovatkin sitten loistavia! Mantilla kunnossa pysyessään on näyttänyt olevansa sarjan kärkimiehiä puolustavana keskikenttänä. Pystyy antamaan helpon syötön, mutta pelintekijää miehestä ei tule. Toisaalta ei tarvi tullakkaan, kun joukkue kaivaa taskunpohjalta Petrovicin tasoisen kaappauksen. Mies oli ensin erittäin hyvä IFK:ssa 2006, lähti ruotsiin ja pelasi ensin Vasbyssä ja sitten jopa Allsvenskanissa Brommapojkarnassa ja oli sieläkin joukkueen parhaita, joten tässä sarjassa mies on loistava. Omaa myös hyvät erikoistilanteet, joten tälläkään osa-alueella Forsellin lähteminen ei tuota liian suurta lovea. Ibrahim ja Span pelaavat lähtökohtaisesti laidoilla, mutta myös Assis saattaa löytää itsensä laitamiehen tontilta. Nämä kaikki ovat suunnilleen kelvollisia pelaajia Veikkausliigaan ja pikkuväkkärä Assis on jopa ihan hyvä varsinkin pelatessaan kymppipaikalla. Ekhalie saatetaan asettaa mille paikalle vaan ja Orgill sekä Kangaskolkka taistelevat aloittavan kärjen roolista. Taktiikka tulee ilmeisesti olemaan 4-4-1-1 ja vastahyökkäyspainotteinen. Saarelta on tunnetusti kuitenkin aina ollut vaikea hakea pisteitä ja homma ei tälle kaudelle helpotu. Marienhamnin pelaajabudjetti on tälle kaudelle 534 000 ja seuran budjetti 1 220 000. Tämä kertookin siitä, että saarelaisten työntekijäkulut ovat melko olemattomia ja junioritoiminta melkosen halpaa. Matkustaminen ympäri maata ei nimittäin ole ilmaista tuolta saarelta käsin.
7. KuPS
Kuopion kukkokiekuu meni viimekaudella aivan vihkoon. Adu tuli suurella huudolla ja sitten kikkaili farmissa pari peliä. Joka tapauksessa Afrikan Tähti on niin mukava peli, että Kuopiossa on päätetty ottaa uusi peli. Tällä kertaa korteiksi on valittu Azubuike Egwuekwe joka on näistä korteista kokolailla varmin 2014 Nigerian MM-kisajoukkueessakin mukana ollut toppari tuli suomeen edellisen joukkueen maksuvaikeuksien takia ja tulee varmasti Diallon kanssa muodostamaan hyvän toppariparin. Toinen kortti on Paul Onobi jonka CV:ssä on kolme kohtalaisen tuoretta maaottelua Nigerian paidassa ja miehen pitäisi olla hyvä arpa alemman keskikentän rooliin. Seuraava kortti on Abubakar Aliyu. Aliyu liittyi joukkueen vahvuuteen juuri kauden kynnyksellä ja on pieni kysymysmerkki, mutta joku oikea puolustaja oli saatava. Aliyu oli muutama vuosi sitten voittamassa Nigerialle alle 17-vuotiaiden maailmanmestaruutta, mutta tällä saavutuksella nyt ei aikuisten tasolla vielä kuuhun mennä. Neljäs kortti on Gbolaham Salami. Salami voitti 2015 Nigerian sarjan maalikuninkuuden ja sarjahan on Veikkausliigaan verrattaessa ihan kovatasoinen. Salami tuli suomeen vähän pulleena ja keskenkuntoisena, joten tässä on selkeä rosvosektorin vaara. Toisaalta siitä että kukaan olisi heikompi kun viimekauden Sirbiladze tuskin on juurikaan vaaraa, joten eipä tämä sektori paljoa ainakaan huonone. Lähtiöiden listasta ainoastaan Dani Hatakalle olisi ollut käyttöä tällä kaudella ja tulijoitakaan ei Afrikan toivojen lisäksi saatu kuin Mika Ääritalo, joka nyt viime kaudella pelasi FC Lahden riveissä jonkunlaisen kauden. Muuten kalakukkokaupungissa toivotaan kädet ristissä, että Pennanen ja Hakola pysyvät terveenä, niin parhaillaan KuPS taistelee mitalleista. Kuitenkin melkein jokaisen pelaajan kohdalla leijuu nytten liikaa kysymysmerkkejä suurien meriittejen ennustamiseksi. Afrikan Tähti oikeilla ihmisillä on kallis peli, joten KuPS:n palkkabudjetti on sarjan neljänneksi suurin 575 000€ ja koko seuran budjetti 1 100 000€.
8.VPS
Vepsun edellinen kausi ei mennyt ihan nappiin. Ensin tapeltiin kulisseissa ja sitten sai lähteä Huttunen. Siirtomarkkinoilla ei viimekauteen verrattaen ole tapahtunut juuri mitään vaan Petri Vuorinen on saanut rauhassa kehitellä joukkueensa kanssa tämän kauden pelitapaa. Sillanpään väistyessä Kobotsev otti aika myöhään kauden alla maalivahdin paikan, mutta on oikein tasokas torjuja Veikkausliigaan. Veli Lampi muutti kulmille ja liittyi VPS:n vahvuuteen ja mikäli miehen jalat kestävät on hän yksi Veikkausliigan parhaita laitapelaajia. 194cm. pitkä Koskimaa hoitaa omassa päässä pääpallot ja Lahtikin on kohtalaisen tason toppari. Nikko Boxall on hyvän tasonen alempi keskikenttä, mutta joukkueen kapeuden takia joutuu pelaamaan topparina oikeastaan aina, jos toppareista joku on sivussa. Sillä tontilla nopeus ei meinaa aina riittää. Laitalinkeistä Soiri oli viimekaudella todella hyvä ja yleisön lempilapsi. Tällä kaudella odotukset ovat vielä korkeammalla. Lähde, Hertsi ja Vahtera jakaa minun käsittääkseni kymppipaikan ja toisen laitapelaajan tontit. Kärjessä Vuorinen haluisi ilmeisesti pelaavan Clennonin, mutta kun pelitapa tuntuu nyt olevan maatapitkin pelaaminen, niin silloin palloa ei kuulu pelata Clennonon jalkaan. Miehelle kun pallon jalkaan syöttää, niin se on kuin kivikkoon potkaisisi, koskaan ei tiedä mihin suuntaan se sieltä pomppaa. Toisena vaihtoehtona on Morrissey, joten voisi veikata, että VPS ei tällä kaudella ole se eniten maaleja tekevä joukkue. Mutta VPS osaa puolustaa ja tulee pärjäämään tämän takia kohtalaisesti. VPS:n pelaajabudjetti on 510 000, mikä herättää vahvan kysymyksen, että mihin se raha on tuupattu. Koko seuran budjetiksi on ilmoitettu 1 500 000€
9. HIFK
Se on edessä sitten stadilaisilla se kuuluisa ”toinen kausi”. Ukkoo kävi trialilla harjoituksissa kun Ilveksen maalilla, mutta kukaan ei oikein miellyttänyt ketään. Sitten oli hetki talvella, kun tuntui koko joukkue olevan lasaretissa ja harjoituksissa miehiä oli kourallinen. Nyt kuitenkin kaikki näyttää paremmalta. Miehet on terveitä ja kolme hyvää hankintaakin jäi rukkaseen. Mäkelä on ajatusmaailmassani erittäin hyvä kärkimies HIFK:n pelitapaan, Gela on pätevä mies keskikentän pohjalla ja Pirttijoki tuo sekä joukkueeseen kipeästi tarvittua pituutta, sekä leveyttä toppariakselille. Toppareista Aho onkin taas suuren tehtävän edessä, jonka mies pystyy suurella todennäköisyydellä hoitamaan kyllä. Vierelle laitetaan joko 19-vuotias Pirttijoki tai vaihtoehtosesti rämäpäinen Kuusijärvi, jonka kuva löytyy sanakirjassa kohdasta asennetoppari. Erittäin hyvä välillä ja toisaalta tekee käsittämättömiä virheitä ja ryntäilyitä. Vesala pelasi laitapakkina talvella, mutta on Honkavaaralle todella tärkeä pelaaja, koska voi oikeastaan pelata mitä paikkaa tahansa ja Anyamele voi pelata vasenta laitapakkia ilman, että valmentaja tarvii suuremmin nitroja ennen pelin alkua. Gelan kanssa keskikentällä pelaava HIFK:n kulttipelaaja Jukka Halme alkaa olemaan jo melkoinen riskitekijä kentällä. Mies taistelee puurtaa tsemppaa tekee kaikkea, mutta taidot ja nopeus alkavat loppua hiljalleen kesken. Toisaalta jos Honkavaara laittaa 4-4-2 järjestelmän jotta saa Sihvolan ja Mäkelän molemmat kentälle, niin Peltonen voi ottaa Halmeen paikan. Laidalle nyt on jonkinverran tunkua. Oikein kovia miehiä sinne ei ole asettaa, mutta Anyamele, Rantanen, Jurvanen ja Korhonen taistelevat niistä minuuteista ja Honkavaara toivoo tason nostoa joiltakin näistä, että laitapelaaminen saataisi Veikkausliigan vaatimalle tasolle. Kärjessä löytyy kyllä Mäkelän ja Sihvolan mukana niin paljon tulivoimaa, että varmasti tänäkin vuonna kovaa taisteleva HIFK ei joudu puristamaan sarjapaikkansa puolesta, vaan selviävät tästäkin kaudesta kunnialla. HIFK:n pelaajabudjetti on koko sarjan toiseksi pienin 340 000, mutta seuran budjetiksi on ilmoitettu 1 200 000. Ei taida pääkaupunkiseudun olosuhteissa toimiminen kovin halpaa touhua.
10 PK-35 Vantaa
Ennakoissa keskikastiin nostettu joukkue lähtee kauteen kuitenkin pitkälti viimekauden miehistöllä. Joukkueen syömähammas ja osaomistaja Pablo Counago vastaa kokolailla liikaa joukkeen tehoista yksikseen. Toisaalta potentiaalia löytyy 10-15 maalin kauteen, jos 36-vuoden ikä ei ala hiljalleen painamaan. Raimi-Manev topparipari on divarin kärkitasoa, mutta nyt ollaan sarjapykälää ylempänä. Carlos Portela loisti divarissa viime vuonna, mutta tässäkin nyt on se totuus vastassa, ettei se tarkoita suoraa loistetta veikkausliigassa. Äijälä ja Vilaboa pystyvät hoitamaan laitapakin tehtävät, mutta Xhaferilla saattaa olla vaikeuksia pysyä jo liigavauhdissa. Garcia ja Miquez tuntuvat olevan ykkösvaihtoehdot linkkeihin, mutta ainakin Mombilo haluaa varmasti haastaa miehet peliajasta. Kymppipaikalla on PK:n pelin sielu Counago ja kärjessä aloittanee joka pelin Njazi Kuqi, mikäli vaan mies on elävien kirjoissa. Muodostavat Counagon kanssa varmaan liigan hitaimman hyökkääjäparin, mutta ei anneta sen hämätä. Miehet ovat paikan saadessaan erittäin vaarallisia. PK-35 Vantaa on laajuudeltaan erittäin kapea joukkue ja muutama pidempi loukkaantuminen voi syöstä joukkueen jopa putoamiskuilun partaalle, mikäli ei seuran johto siinä vaiheessa avaa rahapussiaan uudelleen. PK:n valmentaja Shefki Kuqi kuuluu sarjan mielenkiintoisimpiin valmentajiin, mutta ei mielestäni todellakaan parhaisiin. PK:n joukkue on suhteellisen kallis (400 000€) laajuuteensa nähden ja seuran kauden budjetiksi on ilmoitettu 740 000. Vantaalla toiveet suunnataankin siis vähäisiin loukkaantumisiin ja siihen, että Vantaalaiset löytävät sankoin joukoin katsomoon kannustamaan omiaan.
11. Ilves
Tampereella on jälleen todistettu, että jos asiat menevät muuten jalkapallossa hyvin, niin toimistolla ne viimeistään sössitään kunnolla! Keith Armstrong tuhosi puoliammattilaisjoukkueellaan suurempiaan viikosta toiseen. Miehen todella yksinkertainen pelisysteemi toimi kun sveitsiläinen kello, mutta sitten hän sattui menemään toiseen osa-aikaiseen työhönsä samaan aikaan kun olisi pitänyt olla osa-aikatöissä Ilveksellä. Näin ollen täysin merkityksettömän ottelun jälkeen Ilves irtisanoi Armstrongin ja nyt liigadebyyttiään tekee nuorten maajoukkueen mukana hengaillut Jarkko Wiss. Materiaali on samaa tasoa kun viime vuonna, paitsi että johtohahmoihin kuuluneet Ojanperä ja Kujala poistuivat näytelmästä. Uusia miehiä tuli Aspegren, Milosavljevic, Soisalo ja Tendeng. Näistä Romaniassa ja viimeisenä Senegalissa pelannut Tendeng saattaakin tampereelta valuneiden tietojen mukaan olla parhaimmillaan Jarkko Wissin pelastus. Muuten Wiss saakin toivoa, että Hilander torjuu kaiken ja Hjelm ottaisi suuren askeleen eteenpäin urallaan, tai muuten tämä saattaa tältä erään olla viiminen liigakausi kissapedoilla. Leveyttä kyllä riittää, mutta tasoa puuttuu. Kaiken lisäksi Jarkko Wiss on koko talven kokeillut tehdä kerran syödystä ruoasta ruusuja todella kunnianhimoisella pelitavalla ja tulokset ovat tähän asti olleet ainakin aivan karmeita. Kaiken lisäksi palloo on työnnetty ”Lada” Lahtiselle jalkaan aina kun mahdollista ja kun herran kosketus on kauniisti ilmaistuna ”louhikkoinen”, niin palloja on menetetty enemmän kuin laki sallii ja lakikin sallii aivan liikaa. Jos Jarkko Wiss ei nopeasti herää unestaan ja ymmärrä joukkueen potentiaalia on tupsukorvilla luvassa todella tuskainen kausi. Ilveksen pelaaja budejtti tälle kaudelle on 350 000 ja koko seuran budjetti 890 000€. Eli kun tiedetään Tammelan yleisömäärät ja Ilveksen hyvä varainhankinta, niin luvassa on joka tapauksessa toinen taloudellisesti positiivinen kausi putkeen.
12. PS-Kemi
PS-Kemin materiaali ei ole liigatasoa, mutta se saattaa selvitä karsintaan ihan vain koska Kemiin on pitkä matka hakemaan vieraspisteitä. Muutenkin on odotettavissa, että Ilves ja Kemi eivät kauheasti pinnoja napsi, niin kotiedun turvin voi hyvin pysyä sarjassa. Kemissä ei nousun jälkeen lähdetty suurempia hankintoja tekemään, vaan odoteltiin lähinnä mitä syliin tippuu ja sitten tippui Suomen mestari Savic. Savic pyrki edelliskauden jälkeen eurooppaan, mutta ei päässyt ja leikkejensä lopuksi ei kelvannut enään SJK:hon. Joka tapauksessa kyseessä on hurja kaappaus PS-Kemiltä ja tämä mies voi mahdollistaa Ilveksen kepittämisen putoamiskilpailussa. Tämän lisäksi joukkueella on jotain mitä Ilveksellä ei ole, eli Veikkausliiga tason täyttävä hyökkääjä. Aliu Djalo, jonka paidassa saattaa lukea ”Kaby”. Mies on erittäin hyvä liikkumaan ja omaa mahtavan pelikäsityksen. Muuten joukkue onkin hädin tuskin liigatasoa, mutta Jari Åhmanin joukkueelle rakentama pelitapa ymmärtää sen. Kemi pyrkii pallon riistämisen jälkeen hyökkäämään nopeasti ja saamaan tulosta aikaiseksi vastahyökkäys pelaamisella. Tämä onkin se ase mikä antaa Kemille mahdollisuuden punkea Ilves putoajan paikalle. Joka tapauksessa, koska Jarkko Wiss on julkisuudessa sanonut, että Ilves tulee vahvistumaan vielä muutamalla ”oikella vahvistuksella” kauden aikana, niin minä langetan suoran putoajan paikan PS-Kemille. Edessä kuitenkin tiukka taistelu Ilveksen kanssa.
-Esa Virkki-
Veikkausliigan karsinnoista selviämisestä unelmoiva KTP on koko kauden kamppaillut enemmän ja vähemmän maalinteko-ongelmien kanssa. Päätin eilisen Inter ottelun katsoa ihan vain KTP:n hyökkäystä silmälläpitäen ja hetihän Kotkalaiset läväyttivät neljä maalia tauluun todella suurella vajauksella pelaavaa Interiä vastaan. Kaikki hyökkäyspelin ongelmat oli silti läsnä koko pelin ajan ja lähden purkamaan näkemääni datan, eli puhtaasti tilastojen avulla näin alkuun.
Ensimmäisellä jaksolla KTP piti palloa 52% sai aikaiseksi neljä laukausta joista kaksi meni maalia kohti ja molemmista syntyi maali. Tällä tilastolla nyt ei oikeastaan ole mitään merkitystä, muuta kun että voidaan todeta Kotkalaisten pitäneen palloa tarpeeksi, jotte he voisivat luoda kunnollisia maalipaikkoja. No kävikö näin?? Ei käynyt! Huom nyt puhun itse luoduista maalipaikoista. Otetaan esiin nyt se data ja aloitetaan tärkeistä tilastoista. Eli kuinka monta kertaa pallo saatiin toimitettua 10-alueelle ja mitä sitten tapahtui?? Ensimmäisellä puoliajalla pallo pelattiin kymppialueella positiiviseen pelipositioon kaksi kertaa! Ensimmäisellä kerralla Äijälän ”toivotaan toivotaan” tyyppinen ristipallo tavoitti Anttilainen, joka kääntyi oikeassa laidassa, kuljetti pallon keskelle kymppialueelle ja laukoi noin 19 metristä täydestä vauhdista pallon aivan tolpan juureen ja tasoitti ottelun numeroihin 1-1. Korostan että jos tollaisesta kulmasta ja paikasta täydestä vauhdista vetää niin maalin todennäköisyys on 10% luokkaa maksimissaan. Toinen kerta pallo saatiin kymppialueelle positiiviseen negaatioon myös kuljettamalla ja täydestä vauhdista laukaus meni tällä kertaa noin 5 metriä maalin ohitse. Eli koko puoliajalla saatiin 0 syöttöä positiiviseen positioon 10-alueella olevalle pelaajalle. No tilasto ei ole aivan näin kauhea. Negatiiviseen positiion pallo toimitettiin sentään viisi kertaa kysymys enään kuuluu miten ja mitä näistä saatiin aikaiseksi. Negatiiviseen peliasentoon pallo saatiin syöttämällä neljästä eri suunnasta ja kuljettamalla kerran. Ja yleisesti pallossa oli joka kerta eri mies. Gruborovics tosin kahdesti, joista toisesta syntyi maali. Pallo roikotettiin Gelderenin toimesta pitkänä kymppialueelle, mistä Gruborovics jatkoi päällä pallon boksiin todella heikosti pelanneen Inter topparin edestä ja Anttilainen räväytti pallon reppuun. Korostan edelleen, että topparilla oli rutkasti aikaa tulla kiinni KTP:n kärkeen ja hiljoksiin tuupata tämä pois pallon alta. Tälläistä 1v1 pitkää palloa hyökkääjä ei saisi voittaa koskaan. Se on aina puolustajan virhe. No tästä maali. Mitäs muista kolmesta?? Ne olikin tyypillisempiä negatiiviseen positioon pelattuja lopputuloksia, eli kaksi kertaa pallo pelattiin taakse päin ja kerran saatiin aikaiseksi sellanen D-juniori tasoinen suhaisu oikeaa laitaa kohti, mikä meni maalipotkuksi. Kokonaisuutenakin KTP teki yhdestä maalipaikasta kaksi maalia ja kerran pamautti tolppaan jostain 26 metrin paikkeilta.
Toiselle jaksolle lähdettiin 2-1 kotijohdossa. Heti muutaman minuutin pelin jälkeen nähtiin ottelun hienoin sommitelma, kun Inter lähti tauolta vähän yli-innokkaaseen prässiin ja nopealla suunnan vaihdoksella yhdellä tällä kertaa jopa hallitulla pystysyötöllä saatiin aikaiseksi 3v2 hyökkäys. Pallo putosi Ikävalkon jalkaan rangaistusalueelle, joka todella hienolla kosketuksella pudotti pallon 10-alueelle Aspegrenille ja Aspegrenin jatko löysi Gruborovicsin jalan joka sai tuupata pallon oikeastaan tyhjään maaliin. Tämä muutti pelin kuvaa KTP:n osalta vielä enemmän virheidenvälttelypalloksi ja pitkät pallot lenteli kuin tykin suusta pitkin vastustajan kenttää. Perinteinen KTP hyökkäys käynnistyikin sillä, että palloa siirreltiin jonkin aikaa omassa päässä, jonka jälkeen toinen laitapakki potkiasi niin pitkälle kun jalasta lähti ja lähimmät pari ukkoo meni katteleen putoisiko irtopallo jalkaan. KTP:n neljäs maali olikin lähinnä kosmetiikkaa. Interin painostuksen jälkeen Gelderen sai riistettyä pallon. Toimitti sen kymppi alueelle ”eli siis keskikenttä ja hyökkäyslinjojen väliin” siihen keskelle Tarvoselle, joka passasi Ikävalkon noin puolen kentän läpiajoon ohi aivan liian ylhäällä pelaavien Inter toppareiden ja Ikävalko viimeisteli loppulukemat 4-1. Toisella puoliajalla Inter pelasi siis pallon tasan kaksi kertaa kymppi alueelle ja molemmista paiskattiin maali.
Lopputuloksena voitaneen todeta, että KTP pelasi pallon kahdeksan kertaa kymppialueelle. Näistä hyökkäyksistä tehtiin neljä maalia. Positiiviseen positioon eli karkeesti sanottuna kasvot tai kylki vastustajan maalia kohti pallo saatiin pelattua neljä kertaa ja näistä seurauksena neljä laukausta ja kolme maalia. Joka tapauksena kun hyökkäys alkaa kaaripallolla sektoriin, missä omalla joukkueella ei juuri koskaan ole ylivoimaa ja vastustaja pelaa naama palloon päin, on turha edes kuvitella saavansa palloa useasti kymppi alueelle tai ylipäätänsä tekevänsä kovasti maaleja. Varsinkin kun palloa pidettäessä vastustajan päädyssä on usein havaittavissa, että tällä alueella ei edes ole ketään. Palloa pidetään laidassa, jolloin hyökkääjät on sielä toppareiden seurana. Aspegren ei uskalla nousta keskikentän ja toppareiden väliin, koska muuten kenttätasapaino heittää liikaa ja pallottoman puolen linkki nyt ei muuten vaan jostain syystä kavenna tähän tilaan. No tällä kertaa oli vastassa vajaamiehinen Inter, jonka puolustusvelvotteista vastasivat esimerkiksi Onovo ja Kairinen, joten silloin tämäkin tulos on mahdollinen. Hyökkäyksen rakenteen puuttumisen tilastoista huomaa helpoiten kun kertoo, että kahdeksasta kerrasta pallo pelattiin kymppi alueelle kuudesta eri sektorista ja pallossa oli järjestäin aina eri mies. Onnea KTP:lle karsintapeikon karistamiseksi. Eilen nähdyn perusteella nimen omaan onnea tarvitaan. Varsinkin hyökkäyspäässä. Positiivisena kerrottavana on sanottava, että KTP menetti pallon ainoastaan kaksi kertaa omalla kenttäpuoliskollaan!
-Esa Virkki-
Huomenna alkaa Power Cup Vaasassa. Tapahtuma jonka jokainen lentopalloa juniorina pelannut nuori muistaa. Tapahtuma jossa on 876 joukkuetta, 8000 lentopalloa harrastavaa nuorta ja 12 lentopallo-ottelua neljän päivän sisään. Tapahtuma josta nuoret alkavat puhumaan jo lokakuussa, vaikka aikaa ensimmäisen ottelun alkuvihellykseen on vielä yhdeksän kuukautta. Tapahtuma johon kaikki haluaa osallistua! Ja totta kai myös meillä Hämeenlinnassa ja Luolajan Kajastuksessakin asia on näin.
No milläs mielellä täällä matkaan lähdetään?? Sanoisin että hyvin hämmästyneillä. Hämmästyneillä sinällään, että allekirjoittaneen on todella vaikea ymmärtää miten on mahdollista, että Lentopalloliitolta palkkansa nostavat Kaisu Polsa ja Harri Paadar pilasivat tänä aamuna meiltä seitsemän nuoren turnausmatkan. Ja juuri kun kirjoitin edelliset lauseet olen entistä enemmän ymmälläni, mutta kerron nyt miten edellä mainitut ”ammatti-ihmiset” tässä onnistuivat.
Oli Helmikuu ja Hämeenlinnassa alettiin ihmettelemään millä systeemillä ja monellako joukkueella reissuun lähdetään. Miehiä on B- ja C-pojissa yhteensä lähdössä 11-12. Tässä vaiheessa totesin, että ainoa vaihtoehto on kaksi joukkuetta, että jokainen poika saa pelata ja ensimmäisenä sain kuulla, että millään matematiikalla pojat ei riitä pelaamaan kahdessa joukkueessa, koska kentällä on yhtä aikaa 6 pelaajaa per joukkue. Oma vastaukseni oli, että pelaajat etsitään sitten vaikka mullan alta tähän yhteen turnaukseen, mutta pojat riittää! Tarkastettiin turnaus säännöistä onko meillä mahdollista osallistua turnauksessa alempaan tsemppi-sarjaan, koska kentälle molempiin ikäryhmiin menee pelaajia, jotka ovat juuri aloittaneet lentopallon tai ovat mukana joukkueessa ainoastaan sosiaalisista syistä ja näin ollen heidän taitotaso ei mitenkään riitä kilpasarjaan. Kilpailusäännöissä luki sanasta sanaan näin ”C- pojat Tsemppisarja: 31.1. pelatun turnauksen tulosten perusteella E-G-pooleissa pelaavat joukkueet”. Meidän joukkue putosi 31.1 pelatun turnausten perusteella E-pooliin, joten kaikella järjellä meillä on oikeus osallistua tähän sarjaan. Jos tämä ei olisi ollut mahdollista, olisimme ilmoittaneet ainoastaan kaksi joukkueeta B-junioreihin ja tehneet tasojoukkueet. Toinen kilpa- ja toinen tsemppi-sarjaan. Kaikki näyttää tässä vaiheessa hyvältä.
Kesän tullessa näillä tiedoilla aloimme valmistautumaan kohti turnausta. Nyt tulee turnaus, missä oikeesti jokainen saa pelata! C-pojissa on seitsemän pelaajaa ja B-pojissa kuusi. Tämä on nuorisoliikuntaa parhaimmillaan. Kaikille pelaajille jotka ihmettelivät joukkueiden kokoamista näin ilmotettiin, että sen takia joukkueet on ilmoitettu tsemppi-sarjaan, että näillä sekajoukkueilla/ikäryhmäjoukkueillakin voidaan sielä pelata. Ei muuta kun odottamaan turnauksen aikataulujen julkaisua. Tarkastetaan Power Cup:n sivuilta, että nämä molemmat joukkueet on hyväksytty tsemppi-sarjaan ja kyllä näin on. Tämän lisäksi samoilla kyydityksillä matkaan lähtee D-poikien joukkue, joka pelaa kilpasarjassa. Aikataulut julkastaan viikkoa ennen turnauksen alkua ja kaikki näyttää hyvältä. Tulee 2.6.2015 Tiistai ja illan harjoituksissa on jokainen poika, joka on lähdössä matkaan ja ilmassa on selkeesti odottava tunnelma. Pelaajille jaetaan listat, joissa näkyy jokaisen joukkueen kaikki pelit ja jokaista odottaisi mahtava turnaus. Tässä vaiheessa totesin vanhemmille ääneen, että tätä reissua ei voi pilata enään mikään ja kuinka väärässä olinkaan!!
3.6.2015 aamu sarastaa ja Hämeenlinnassa parikymmentä poikaa odottaa innoissaan huomista matkaa, kun meidän yhteyshenkilön sähköpostiin on ilmestynyt sähköposti Kaisu Polsalta jossa ilmoitetaan, että meidän C-poikien joukkueen turnauksen aikataulu on muuttunut! Ei muuta kun kone auki ja pojat on siirretty kilpasarjaan. Vuorokautta ennen! Pelaajat joista osa on ottelussa kentällä ensimmäistä kertaa! Eihän tämä voi olla mahdollista! Luuri käteen ja puhelu kilpailupäälikkö Harri Paadarille. Kerroin tilanteen ja ilmotin, että ettehän te voi tollasta tehdä jolloin hän ilmoitti, että kyllä voidaan koska olemme pelanneet 31.1. D-poolissa ja pudonneet sen tunauksen tulosten perusteella E-pooliin. Ja että tämä sääntö on tulkinnan varainen. Eli luetaanpa se sääntö uudestaan: C- pojat Tsemppisarja: 31.1. pelatun turnauksen tulosten perusteella E-G-pooleissa pelaavat joukkueet. Yksikään edes ala-asteen äidinkielentunnit käynyt henkilö ei löydä tuota tulkinnan varaa Harri Paadarin lisäksi. Ilmoitin myös, että meillä on täysin eri joukkue lähdössä liikkeelle, että puolet näistä meidän sarjassa pelanneista pojista pelaa B-junioreissa tässä turnauksessa. Mutta vastaukseksi saatiin, että mitään ei ole tehtävissä. Heillä ei ole resursseja enään tehdä mitään asian hyväksi. Aamulla aikasemmin kyllä resursseja riitti, mutta neljä tuntia sen jälkeen kun nämä muutokset turnausohjelmaan oli tehty, niin resurssit loppu kun seinään. Ei herra Paaderia kiinnostanut, miten meillä saadaan muuttuneesta aikataulusta johtuen järjestettyä kuljetukset ja aikataulut uudestaan. Eikä näitä kahta taikuria kiinnosta myöskään se, että huomenna klo 15.30 meidän aloittelevat tai sosiaalisista syistä mukana olevat pojat vahvistettuna kolmella pelaajalla kohtaavat tämän vuoden SM-mitallisti Raision Loimun. Yhdellä olan kohautuksella nämä henkilöt pilasivat seitsemän juniorin matkan, jotka ovat odottaneet tätä jo Lokakuun alusta saakka! Ja tälläsille ihmisille Lentopalloliitto maksaa palkan! Tosin itse taisin suutuspäissäni karjasta puhelimeen herra Paadarille, että hän on sitten itse katsomassa tämän meidän poikien ensimmäisen ottelun ja sen jälkeen käy henkilökohtaisesti pyytämässä meidän jokaiselta pelaajalta anteeksi. Tämän mies lupasi tehdä ja voin kertoa tässä pienen salaisuuden, että jos miestä ei kentän laidalla näy, niin kannan hänet sinne vaikka kiveksistä.
No tänään on pojille asiasta ilmoitettu ja osa ei haluisi lähteä reissuun enään ollenkaan. Jokainen pelaaja tietää mitä tuskaa siellä on neljä päivää vastassa. Luolajan Kajastuksen Power Cupin C-pojat kiittävät Lentopalloliittoa sydämmensä pohjasta . Tämä on ensimmäinen kerta kun teiltä on jotain saatu ja näillä kokemuksilla toivottavasti viimeinen!
-Esa Virkki-
Ps. Tämä blogiteksti on lähetettynä sähköpostilla myös lentopalloliiton johtoon, koska tarkotuksena ei ole puhua paskaa kenenkään selän takana.
Tällä kaudella Veikkausliigan alku aiheuttaa paljon suurempaa sydänlihaksen tykytystä kuin oikeastaan koskaan. Liigassa on tehty hankintoja joista vuosien varrella on saatu vain haaveilla. Väittäisin että ikinä ennen tätä ei suomalisseuroilla ole ollut tarvetta miettiä miten fanipaitatoimitukset ulkomaille on järkevintä hoitaa. Mutta tällä kaudella HJK:lla ja KuPS:lla on ollut miettimistä siinäkin asiassa. Muutenkin tämä kausi sisältää nipun oikeasti mielenkiintosia pelaajia ja pelillisiä asioita. Liigassa on kolme nousijajoukkuetta ja Jaro, jotka myös käyvät omaa taisteluaan sarjapaikastaan. Ja tämän kaiken lisäksi on taas jokainen peli nähtävissä sopuhintaan ISTV:ltä. 9.90/kk. ja nähtävillä on jokainen peli ja lisäks lapioidaan viellä urheilusanomien verkkolehtiä ja jotain muuta sellasta. Reilut 11 euroo kuukaudessa ja lehdistä kannetaan paperiversiotkin kotiin. Eli siis koko kausi on seurattavissa sopuhintaan… Eli ei muuta kun otetaan kristallipallo käteen ja kerrotaan miten kausi tulee kulkemaan!
1 HJK
Tähän ei suurta ennustajaa tarvitse. Joka ottelusta vaihtopenkille jää sellasia miehiä, että ne mahtuisi jokajoukkueessa top-6 pelaajiin. Lehkosuon ainoo vaikeus on pitää kaikki pelaajansa tyytyväisinä. Alho ja Lodin tapaiset pelaajat kun varmasti myös haluisivat peliaikaa ja sen lisäks miehistöstä löytyy esimerkiksi Ousman Jallow, joka tuskin myöskään tuli Helsinkiin katsomopaikat tavoitteenaan. Mutta siis HJK:lle mestaruus!
Seuraa näitä: Tanaka ja Havenaar. Japanilaiskaksikon ja etenkin Havenaarin potentiaali on kiistattomasti sarjan parhaita. Nikolai Alho: Mikäli tällä kaudella ei oteta jälleen askelta eteenpäin piilee suuri vaara jäädä ikuiseksi lupaukseksi.
2 SJK
HJK:n takana melkeinkin yhtäselkeä hopeamitalisti joukkue. Hetemaj – Laaksonen pitävät keskikentän pohjan kyllä varmasti kasassa ja Pelvas-Atajic ovat reunapelaamisessa erittäin vahvoja. Joukkueen ainoa pieni huolenaihe on jos toppariosastolle alkaa tuleen paljon loukkaantumisia. Oikeastaan ykköstoppariparista toisen pitäis olla aina pelikunnossa. Vahvistunut joukkue, mutta ei silti riitä haastamaan tosissaan HJK:ta
Seuraa näitä: Johannes Laaksonen: Box-to-box pelaaja joka tuo kokonaisvaltasella pelaamisellaan todellapaljon lisäarvoa joukkueelle. Tuco: FC Lahdesta kaapattu pelaaja jonka viimekausi meni vähän vihoon, mutta potentiaalia on kyllä reilusti parempaan.
3. KuPS
Tämä varmasti aiheuttaa eniten ihmetystä tässä rankingissa. KuPS:n hyökkäyspeli on ehdottomasti sarjan eliittiä. Adu, Sirbilaze, Ilo, Pennanen ja Nnah ovat miehiä mitkä tekis mieli laittaa kaikki kerralta kentälle, mutta eihän ne millään sinne mahdu. Eli leveyttäkin löytyy kivasti. Puolustuspäässä onkin sitten kysymysmerkkejä jonkun verran, mutta viimekauteen verrattuna esimerkiksi Diallo tuo mukavaa leveyttä puolustukseen ja oman veikkaukseni mukaan tulee ottamaan kauden aikana paikan viellä avauksesta. Jos KuPS sa puolustuspelinsä kuntoon on kolmossijasta taisteleminen VPS:n ja Maarianhaminan kanssa todella veristä ja sillon vaaka kääntyy KuPS:n puoleen.
Seuraa näitä: Freddy Adu: Todellinen saippualanne, joka tuli hakemaan uutta nostetta uralleen suomesta. Enemmän katsojan kun valmentajan silmää miellyttävä pelaaja. Sohna-Trafford: Todennäkösin valinta keskikentän alemmaks pelaajakaksikoksi. Kantavat todella suurta vastuuta joukkueen pelinrakentamisesta ja puolustamisesta.
4 VPS.
Vaasalaisten paras hankinta kymmenen vuoden sisään on ollut Olli Huttunen. Mies on tehnyt todellahyvää työtä ja keinot ovat olleet kokolailla perinteiset. Puolustus organisoidaan viimisen päälle ja kun alimpana lukkona on Sillanpään tasonen kokenut maalivahti, niin monesti kaikki toimii. Kuitenkin materiaalissa annetaan taas jonkun verran pronssitaistelussa eteen KuPS:lle ja Maarianhaminalle, joten arvotaan tässä veikkailussa joukkueelle neljäs sija. Mutta joukkueena tämä on todellakin joukkue isolla J:llä
Seuraa näitä: Henri Sillanpää: Luottomies joka tuntuu olevan itse varmuus kaudesta toiseen. Myös johtohahmo kopissa ja kentällä. Mikko Viitikko: HJK:sta matkannut nuorten maajoukkuetoppari saa tällä kaudella todellisen mahdollisuuden breikata liigassa. Etukäteen miehelle on selkeesti kaavailtu aloittavan topparin roolia ja mikäli ei pysty sitä kantamaan on VPS ongelmissa.
5 IFK Mariehamn
Petteri Forselin ja Duarte Tammilehdon tähdittämä joukkue joka myös taistelee tällä kaudella pronssista. Viimekaudella Petteri herran pelaaminen oli sitä tasoa, että miestä ei olisi voinut peluuttaa kun kärkimiehenä, mitä ei tietenkään voi tehdä, koska välillä tuntuu että tuossa organisaatiossa Petteri Forsel on suurempi kuin valmentaja. Todellakin mies on kaksiteräinen miekka jonka ympärille koko joukkueen peli kietoutuu. Ylöspäin pelatessa sarjan parhaita ellei paras, mutta alaspäin tekeminen on säälittävän ja naurettavan rajamailta. Keskikentän laitamies kun ei vaan voi tulla 80% kerroista kävellen kohti omaa maalia. Nyt oli putelta kyllä vähän kilot karissut, eli jaksaisko mies nyt jo juosta molempiin suuntiin? Tämä helpottaisi huomattavasti Lyyskin työtä ja voisi tuoda tarvittavan panoksen mitallin saavuttamiseksi.
Seuraa näitä: Duarte Tammilehto: Keskikentän työmyyrä. Taklaa, repii, raastaa ja puree varmaan vaikka nilkkaan, jos tarve vaatii. Duunari jumalan arvosta ja saarelaisten tärkeimpiä pelimiehiä. Petteri Forsel: Katsojalle erittäin miellyttävä pelimies, valmentajalle ei välttämättä niinkään. Omaa kansainvälisestikin loistavan potkutekniikan ja hyvän pelisilmän.
6. FC Lahti
Toni korkeakunnas valmensi Kuhnurit mitalleille viime kaudella kaikkien pieneksi yllätykseksi ja ilmoitti, että joukkue kuului myös silly seasonin voittajiin. Omat veikkailuni ovat, että maalinteko on tällä kaudella liikaa Rafaelin vastuulla ja kanssakilpilijat ovat vahvistuneet enemmän kuin Lahti. Korkeakunnas on rennon oloinen jätkä, mutta todellinen pelin tuntia ja tietäjä. Jos kausi lähtee hyvin käyntiin ja myös topparipari Joenmäki-Pasanen onnistuu myös tällä kaudella, niin kokeneella joukkueella on mahdollisuus ehkä myös pieneen yllätykseeen, mutta se mahdollisuus ei ole suuri. Faktat on, että Rafael on jo 36v. ja toinen kärkimies Alves on tollanen panssarivaunu tyyppinen ratkaisu joka on hyvä ottelun loppuhetkinä, mutta turhan yksipuolinen vaihtoehto pelaamaan koko ottelua. Rafaelin loukkaantuminen olisi katastrofi!
Seuraa näitä: Henri Toivomäki: Ajaxista suomeen palannut puolustussuuntainen pelaaja tulee ilmeisesti pelaamaan keskikentän pohjalla. Hyvä tekniikka ja pelikäsitys tekevät miehestä yhden joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Sopimuksessa ulkomaan siirtopykälä vaan tietää sitä, että jos mies pelaa loistavaa kautta, niin ulkomaat kutsuu heinäkuussa. Rafael: Maaleja on pakko tulla jonkinmoinen kasa, mutta jos ikä ei ala painaa on kaikki edellytykset siihen olemassa.
7 RoPS
RoPS:n miehistö on Malisen käsissä ja sillon on odotettavissa oikein vanhanliiton altavastaajafutista. Puolustetaan järkevästi ja lähetään nopeesti vastaan. K0kko on oikeinkin vahva ase tähän tarkotukseen ja Yaghoubi osaa kyllä pallon työntää eteenpäin hyökkääjän jalkaan jos siellä sattuu oleen joku matkalla. Malinen on ilmoittanut, että joukkue pelaa rohkeesti kolmella pakilla, mutta kyllähän tässä on nähtykin jo että se on viiden puolustuslinja, mistä laitapakit Wing Backeinä nousee saman verran kun monissa neljän puolustajan linjoissa. Sen lisäks edessä on yksi tai kaksi alempaa keskikenttää. Malisen aseisiin on myös aina kuulunut hyvät reunavaparit ja kulmapotkut, niitä on varmasti luvassa myös RoPS:lta!
Seuraa näitä: Janne Saksela: Todella nopea 22-kesänen laitapuolustaja, joka on kärsinyt loukkaantumisista. Jos pysyy terveenä saattaa olla liigan parhaita reunapelaajia. Yaghoubi: Mosan paluu oli Maliselle nappihankinta. Nopeajalkasen pelaajan viimekausi meni ihan vihkoon venäläishelvetissä ja mies sopii kun valettu Malisen pelitapaan!
8 HIFK
Nyt uskotaan yllätykseen. Hyvin valmennettu joukkue on saanut joitakin täsmähankintoja joista suurin on selkeesti Pekka Sihvola. Mies jonka niskaan näillä sijoilla voidaan melkein kaataa koko hyökkäyksen vastuu, mutta nyt ei edes tarvitse. Rahimi varmasti tekee muutaman häkin ja Salmikivi on pystyvä vaihtomies. Lassas on oikeinkin hyvä pelinrakentaja, joten puolustus jää ainoastaan sarjan keskivertoo heikommaksi. Toisaalta sitä tullaan paikkaamaan mukavasti hyvällä valmennuksella. Veikkaan joukkueen kahdeksanneksi ja se olisi kyllä jo paikallinen mestaruus joukkueelle.
Seuraa näita: Pekka Sihvola: Mies terveenä pysyessään taistelee varmasti taas liigan maalipörssin viiden kärkeen pääsystä ja jopa voitosta. Fredrik Lassas: Huikee lupaus suomalaiselle jalkapallolle. Lähti HJK:sta etsimään isompaa vastuuta IFK:sta ja sitä on nyt tulossa. Nyt katotaan miten taso riittää.
9. FC Inter
Jos Dragsma saa homman kulkeen, niin tämä joukkue on tasasen sarjan ehdoton mustahevonen. Miehistössä on ollut näkyvissä yllättävänkin paljon merkkejä hyvästä laadusta. Kuitenkin totuus on vaan jotenkin Dragsman aikana ollu sellanen, että jotenkin aina se kuti jää vähän piippuun ja sijotus on näillä main. Hyökkäyspäässä joukkue on ollut muutaman kauden kokolailla täysin laadutonta, mutta ehkä Ojala ja pre seasonilla loistanut Gnabouyou tuovat lisää yllätyksellisyyttä hyökkäykseen valmentajasta riippumatta.
Seuraa näitä: Lehtovaara-Bahne: Kaks joukkueen neljästä parhaasta pelaajasta pelaavat maalivahtina. Kokeineiden maalivahtejen keskinäinen taistelu on varmasti mielenkiintoista seurattavaa. Mika Ojala: Taas tarvittais paljon tulosta tai ura lässähtää suomessa pelailemiseksi. Todella hyvä potkutekniikka ja loistavat erikoistilanteet.
10 Ilves
Ilveksen joukkue on kätännössä miehistöltään yksi sarjan heikoimmista, joten ainoa tavoite on sarjassa pysyminen. Hynynen ja Aho ovat varsin hyviä kokeneita pelaajia valmentaja Armstrongin pelitapaan, mikä onkin se ase jolla Ilves tulee pysymään sarjassa. Jo talven aikana on nähty, että Keke on kaivanut työkalupakistaan pelitavan, joka on todella yksinkertainen. Ei se ole kaunista, mutta se on tolla miehistöllä varmasti paras mahdollinen.
Seuraa näitä: Jonne Hjelm: Todella tärkeä mies Ilveksen hyökkäyspelissä, joka on todella isossa roolissa joukkueessa. Heikki Aho: Jo TamU:n aikoina oli luottopuolustaja ja jälleen kantaa erittäin suurta vastuuta tamperelaisten oman maalin varjelemisesta.
11 Jaro
Alexei Eremenkon oppipojat vuosimallia 2015. Tavoitteena välttää putoaminen niin kun aina. Jos jollain niin Eremenkolla on kokemusta siitä miten tässä tilanteessa kauteen kuuluu valmistautua ja lähteä. Joukkue on materiaaliltaan sarjan heikoin, mutta näinhän se on ollut ennenkin. Silti huolellisella valmistautumisella kauteen ja jokaiseen otteluun on aina kairattu tarvittavat pisteet sarjassa pysymiseen.
Seuraa näitä: Jonas Emet: Joukkueen hyökkäyspelin moottori ja suurin ase. Johan Brunell: Alexein suurin toive on varmasti, että tämä mies sais viimein pelattua ehjän kauden. Erittäin tärkeä pelaaja jonka loukkaantumishistoria on sitä luokkaa, että heikompaa hirvittää. Ehjänä hyvätasoinen toppari.
12 KTP
Joukkue lähti myöhässä tähän liigakauteen ja Kotkassa ilmoitettiin, että vahvistuksia etsitään. Ei vaan oikein taidettu löytää koska vähän on vieläkin sellainen fiilis, että vähän jäi laihaks kyllä tämä miehistö. Valmentajana Ristilä tulee aina toimeen pelaajien kanssa, mutta kiltteydellä ja rohkealla pelillä ei välttämättä pärjätä kun jokainen mahdollinen piste pitäis kaivaa taskuun, jotta sarjapaikka säilyisi. Kauden aikana odotettavissa ongelmia puolustuksen kanssa.
Seuraa näitä: Tamas Gruborovics: Jos KTP meinaa taistella paikasta kymmenen joukkoon on tämän miehen palattava sille tasolle missä hän on parhaillaan ollut. Potentiaalia on kyllä. Samuli Kaivonurmi: Ei kovin näyttävä hyökkääjä, mutta parhaillaan tehokas. KTP:n paras ase maalinteossa.
Ei muuta kun näistä tunnelmista kohti todella mielenkiintoista ja tasaista veikkausliigakautta seuraamaan!
-Esa Virkki-
Harvassa on päivät kun suomalaiselle jalkapalloseuralle tullaan tarjoamaan pelaajaa jolla on takana 92 ottelua Uruguayn tasoisessa jalkapallo maajoukkueessa ja parit MM-kisat. Myös viimisen kolmen kauden aikana seuralistalta löytyy sellaset seurat kun PSG ja West Bromwich Albions. Miestä tarjottiin HJK:lle viellä oikeestaan kokolailla pikkurahalla pelaajan tasoon nähden. Vielä harvemmin tulemme näkeen tälläistä, että vastaus on: -Ei kiitos, ei maistu! Mutta miksi ei maistu??
Suurin ja loppujenlopuksi ainoa ongelma HJK:n kannalta tilanteessa oli sopimuksen kesto. Eli sopimus olisi kestänyt 1.6.2015 saakka ja sen jälkeen Lugano olis lähteny valmistautumaan Copa Americaan. Kyseessä on miehen uran kannalta enemmän kuin tärkeä turnaus, koska viime kausi jäi mieheltä täysin raakileeks ja ensikaudelle ei ole sopimusta. Joten Copa Americassa miehen pitää antaa näytöt siihen, että ensi kauden sopimus johonkin suureen seuraan varmistuu ja se on varmasti miehen kannalta kesän tärkein tavoite. HJK:lle kauden tärkein tavoite on varmasti taas Mestareiden Liigan karsinnat, jotka pelataan vasta tämän 1.6 jälkeen, joten jo lähtökohtaiset tavoitteet olisi olleet ristissä. Luganon tuominen HJK:hon olisi varmasti ainakin ensimmäisiin kotipeleihin tuonut muutaman tuhannen katsojaa lisää ja fanipaitojakin olisi sen verran myyty tolla nimellä, että kustannuksia tästä ei olisi tullut. Jopa varmasti joku tonni tuottookin. Eli siis Lugano olisi saatu ilmaiseksi lopulta ja mies olisi ollut puolustuslinjan lukkona ensimmäiset kaksi kuukautta. Tuntuu hyvältä ja maistuu hyvältä tähän saakka. Mutta sitten se jälkimaku!
Jalkapallossa puhutaan aivan syystä aina toppariparista ja puolustuslinjasta! Jokaisen pelaajan tässä linjassa on tiedettävä mitä toinen pelaaja tekee missäkin muuttuvassa pelitilanteessa. Toppareiden tulisi olla parhaimmillaan kentällä kuin veljeksiä, jotka pystyvät aina aavistamaan jo toistensa tekemiset. Tämä toiminta vaatii paljon yhteistä harjoittelua ja paljon yhteisiä otteluita! Jalkapallovalmentajan pahimpia painajaisia on kun toinen tai molemmat siitä ykköstoppariparista loukkaantuu. Silloin koko joukkueen luotto siihen oman alakerran toimivuuteen vaarantuu ja pelaajat myös keskikentän pohjalla alkavat monesti tekemään asioita jotka eivät heille kuulu. Nyt kun Luganolla oltaisi menty toi ensimmäinen kaksi kuukautta, oltais samalla menetetty muutama kuukausi tärkeätä aikaa hioa joukkuetta ja puolustusta yhteen ennen kauden tärkeimpien pelejen alkua! Jokainen varmasti uskoo siihen, että suomen sarjassa HJK kyllä mestaruuden ottaa ilman Luganoakin, joten tässä olisi tehty lähinnä Luganolle palvelus ja tienattu ehkä muutama tonni rahaa. Nyt onneksi meillä on suomessa jalkapalloseura, joka tosissaan uskoo omiin menestymismahdollisuuksiin karsittaessa europelejen lohkovaiheeseen ja heillä on jopa syytä uskoa siihen. Seurassa tehdään töitä menestyksen ja pitkäjänteisen pelaajakehityksen eteen, eikä sen takia jotta saadaan painaa paitoja toimiston seinälle joissa lukee ”Lugano pelasi täällä”! Erittäin hyvä päätös seuran johdolta!
-Esa Virkki-
Sunnuntaina oli jälleen päivä kun suomalaiset jalkapallofanit kokoontuivat kuppiloihin ja näköratioitten ääreen odottamaan maajoukkueen voittoa ja sen mukana tulevia riemunkiljahduksia! Sitten julkastiin kokoonpanot! Tässä vaiheessa jo puolet ns.faneista oli valmiita ampumaan itseään jalkaan ja mieluiten tietysti päävalmentaja Paatelaisen! Jokainen suomalainen oli varma siitä, että he tietävät paremmin pelaajien nykysen terveydentilan ja viimeaikaset esitykset kun itse Paatelainen. Ei muuta kun pallo keskelle ja peli alkamaan. Kaikki näytti hyvältä. Suomi pysty pitämään palloa ja peli oli kokolailla tasaväkistä kaiken aikaa. 32minuutin kohdalta Irlanti saa vapaapotkun. Pallo puretaan hienosti kulmalippua kohden ja sen jälkeen jokainen pelaaja huokasee helpotuksesta, että se oli siinä ja toisessa aallossa on kaks miestä vapaana ja 33min. 1-0. Ja eipä aikaakaan, kun Toivio jättää alueensa ja myös miehensä vapaaksi, 175cm:n Sorsa joutuu paikkaamaan ja 2-0 taululle. 38min ja taas koko jalkapalloa rakastavaa kansanosaa on puukotettu selkään!! Nyt tarvitaan tekoja!! Mixulle kenkää!! Arajärvelle kenkää!! Jollekin on ainakin annettava kenkää!! Markkanen, Forsell ja Lod maajoukkueen avaukseen!! Tai sitten ei?? Mietitääs asiaa kaikilta kanteilta! Onko valmentajan erottaminen ratkaisu maajoukkueen nykysiin ongelmiin?? -Ei ole. Onko palloliiton johtajan erottaminen ratkaisu nykyisiin ongelmiin?? -No vielä vähemmän!! Olisiko Mixun tilalle helppoa rekrytoida tällä hetkellä uutta valmentajaa?? – Ei todellakaan olisi! Onko Mixun pelitapa 4-3-2-1 mielestäni paras mahdollinen suomen miehityksellä?? -Saattaisi jopa olla. Olenko sitä mieltä, että Mixu tekee tällä hetkellä kaikki asiat oikein?? – En ole!! Sitten avataan ja ajatellaan asioita isommassa kuvassa.
Suomen maajoukkuetta katsoessa tulee väistämättä mieleen persaukinen murtomies. Rikospaikalle päästään, mutta murtautumisvaiheessa tarvis saada hankittua parempia työkaluja! Joulukuusihan on periaatteessa 4-3-3 pelitapa hyökkäysalueella, mutta tällä hetkellä ainakin tuntuu että murtautumisvaiheen pelaamisessa ei ole koskaan käytössä kun nämä kaksi ylintä oksaa. Paljon mainostettu parimaljakko Pohjanpalo ja Pukki ovat olleet maajoukkuetasolla kyllä yhtä tyhjän kanssa ja viime ottelussa paras hyökkääjä olikin Sadik, joka toi edes jonkunlaista vaaraa fyysisellä kohmelluksellaan. Kuitenkin murtautumisvaiheessa suomen selkeesti suurin ongelma on laatu! Ja nimen omaan pelaajien laatu! Sadik on hyökkäyskolmanneksella tarpeeks taitava, mutta pelin avaamis/rakentelu vaiheessa palloa ei oikein Sadikin jalkaan kyllä voi pelata, mikä on kyllä jonkin moinen miinus. Toiseks ylin oksa me ollaankin kasailtu sitten kakkosbundesliigan miehistä ja se taso ei vaan riitä kun pelataan kansainvälisiä otteluita! Nyt on jatkuvasti ollu nollat taulussa ja edellisen pelin lohdutusmaali yliajalla ei kauheen paljoo myöskään tuskaa helpota. Mites sitten löytyykö tähän apuja nykysen rosterin ulkopuolelta?? No ei kyllä löydy. Muutaman Markkasen pelin nähneenä toteaisin, että mies on Espanjan kolmannella sarjatasolla ei tähtipelaaja vaan hieman keskivertoa parempi hyökkääjä ja tämä taso ei onneks vielä maajoukkueeseen riitä. Forsell taas saattaa tuoda ongelmia jo Maarianhaminallekin sillä, että se oman puolustuspään suuntaan tehtävä työ tuntuu jäävän aina vähän vajaaks. Näin ainakin viime kaudella, tämän kauden esityksiä ei oikein voi vielä arvioida kun liigacup on mitä on ja Suomen Cupissa vastassa ei ole vielä jalkapallojoukkueita ollut. Miehellä on aivan jäätävä potkutekniikka, mutta onneks yksi maailmanluokan ominaisuus ei myöskään vielä riitä siihen, että mies mahtuisi maajoukkueeseen. Itse en nää tilanteeseen muuta ratkasua kun nostaa Roman Eremenko oksaa ylemmäks ja laittaa Sadik tai Pukki piikkiin ja Kappe Romanin viereen. Tämän jälkeen murtautumisvaiheen pelaamisesta täytyy tehdä niin yksinkertasta, että palloa pelataan puolustuksen selustaan tai laitojen kautta keskityksillä maalille. Sen lisäks Eremenkon tulee laukoa aina kun se laukova jalka on vapaana 23metrin sisäpuolella. Pelistä pitää siis tehdä yksinkertasempaa, koska taidot ei vaan nyt riitä kolmen miehen kombinaatioihin! Myös laitapelaamiseen täytyy saada lisää tasoa. Sitä tuo itsessään jo Hetemajn palaaminen kentälle, mutta myös Ringin täytyy alkaa hyökkäyspäässä ottaan enemmän sektoria sieltä laidasta. Sit vaan toivotaan, että Hetemaj-Sparv-Ring pystyy hoitaan hommansa siinä alempana ja toppareista Toivio ei olis ihan niin huono kun viime peleissä! Moisanderin pelaamista on myös paljon arvosteltu, mutta itse nään Moisanderin enemmän uhrina tässä. Toivio kun karkaa aina vähän mihin sattuu, niin Moisanderin alue kasvaa joka kerta niin suureks, että ei sitä ole vaan mahdollista hoitaa. Samoin Pohjois-Irlantia vastaan kävi Sorsalle, 175cm miehen täytyis topparin sektorissa hoitaa pääpallo 1v1 tilanteessa, niin näin siinä käy. Ja koko kansa Sorsan kimpussa, miehen joka yritti sentään auttaa joukkuetta ja paikata joukkuekaverinsa virheen! Eli niin kun huomataan myös puolustuspäässä meidän suurin ongelma on laatu! Mutta tän homman kanssa on jotenkin pystytty elämään ja sellasen perus 1,3 maalin tekeminen ottelua kohden olis pelastanut näissäkin karsinnoissa jo paljon.
Mitäs sitten sen valmentajan vaihtamisen kanssa?? Mielestäni se olisi todella lyhytnäköistä ja tyhmää! Tätä mielipidettä lienee pakko perustella… Ensinnäkin suomen maajoukkue ei tällä hetkellä saisi mistään edes lähes pätevää valmentajaa sopuhintaan. Tähän urheilusanomien urheiluhistorian tutkija, joka meni urheilusanomiin ja alkoi hetkessä jalkapallotietäjäksi herra Kanerva totesi, että hinnasta riippumatta! Miellyttävä teksti vihasille faneille, jotka jakavat linkkiä mielellään, mutta pienintäkään järjen hiventä tossa lausunnossa ei ole! Ainoastaan Putin on lähiaikoina saanu suustaan irti yhtä tyhmiä aivopieruja! Fakta on kuitenkin se, että kaikki ylimääränen raha mitä laitetaan maajoukkueen päävalmentajan vaihteluun epätoivosessa tilanteessa on pois junioreilta ja historia osottaa, että se raha on karsittu aina junnujen maajoukkueleirityksistä. Tää ratkasu olis helvetillisen lyhytnäkönen. Kun suurin ongelma on pelaajien laadussa, niin päin vastoin kun maajoukkueen kanssa ei ole mitään voitettavaa neljään vuoteen ainakaan, tulis nytten ymmärtää niitä resursseja maajoukkueen toiminnasta päin vastoin vähentää ja siirtää näiden junioreiden käyttöön!! Esimerkiksi U17 ikäryhmän ylimääräsestä leirittämisestä olisi varmasti enemmän hyötyä suomalaiselle futikselle kun maajoukkueen päävalmentajan hankkimisesta hurjalla ylihinnalla. Nämä nuoret pelaajat jotka nyt ovat jo maajoukkueen mukana (esim.Pohjanpalo,Lod jne.) ovat jo seurojensa kanssa sellasessa sopimustilanteessa, että on seurojen edun mukaista laittaa näihin miehiin resursseja jo sitä kautta. Mixun sopimus loppuu vuoteen 2015. Sitä sopimusta on aivan tyhmää alkaa nyt purkamaan ja rekrytoimaan uutta valmentajaa tässä vaiheessa. Nyt toivotaan ihmeen kautta hyviä voittoja loppu karsinnoista ja suotuisampaa tilannetta sitä kautta uuden valmentajan rekrytointiin. Fakta on kuitenkin se, että suomen maajoukkue on tällä hetkellä valmentajalle erittäin huono valinta uran kannalta. Seuraavan kolmen vuoden aikana tolla joukueella ei ole realismia voittaa kun joku yks kovempi harjotusmatsi ja MM-karsinnoissa koittaa kikkailla kolmanneks lohkossaan. Ja nää saavutukset kun sen kolmen vuoden jälkeen laittaa omaan CV:hen, niin niillähän pääsee vaikka Ilvekseen tai HIFK:hon valmentaan sen jälkeen. Ei tolle paikalle ole mitään järkeä tällä hetkellä laittaa isoja summia rahaa, kun se tärkein työ suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden eteen tehdään nyt ihan jossain muualla!! Kaiken lisäks Mixu ei ole huono valmentaja ja hän saa varmasti taas töitä Skotlannista, palaa sinne ja menestyy kohtalaisesti vähintään. Mixun ongelma on vaan se, että hänen tapansa valmentaa taitaa sopia paremmin tollaseen päivittäiseen seuratyöhön kun maajoukkueen peräsimeen.
Niimpä jätänkin näiden mietintöjen ja analyysejen jälkeen oman toivomukseni suomen jalkapalloliitolle! Miettikää ketkä pelaajat ja mitkä ikäryhmät voivat realistisesti olla niitä, jotka voisivat nostaa tämän maan maajoukkuepelaajien tasoa ja panostakaa niihin! Nykyiseen maajoukkueeseen rahan työntäminen on sama kun sen ampuis raketin mukana avaruuteen!
-Esa Virkki-
Tervetuloa kaikille tänne eksyneille lukemaan kiemuraisen ajatusmaailmani tuotoksia. Luvassa on ajatelmia ennenkaikkea urheilun saralta. Pyrin saamaan jokaiseen kirjotukseen jonkunlaisen analyyttisen lähtökohdan, jossa joko onnistun tai epäonnistun. Sekaan saattaa välillä eksyä muitakin kun urheiluun liittyviä kirjotuksia
Kuka siis olen??
-Lyhyesti vastattuna olen Esa Virkki. Jos kuitenkin pikkasen pidemmän kaavan mukaan vastataan, niin täällä heiluu nyt vuonna 2018 34v Liikunnan opettaja. Olen ennen kaikkea urheilumies. Ei jääkiekkomies, ei jalkapallomies tai lentopallomies, vaan urheilumies. Lentopalloa on tullu pelattua vähän koko ikä ja lisäksi juniorina tuli harrastettua enimmässä määrin Jalkapalloa ja Jääkiekkoa. Valmennus taustaa löytyy jalkapallon ja lentopallon saralta. Jalkapallossa on valmennettu sekä 7-vuotiaita pikkupoikia, että A-junioreita ja melkein kaikkea siltä väliltä. tällä hetkellä valmennan lentopallon B-poikia, joten tämä saattaa näkyä joissakin teksteissä, että en katso asioita ns. fanin silmin. Tällä hetkellä toimin ennen kaikkea viisi vuotiaan tytön isänä, mutta sen lisäksi myös kotikunnan jalkapalloseuran junioripäälikkönä ja puheenjohtajana. Kuitenkin asiat kirjotan, niin kun ne näen, mielipiteet ovat omiani ja ne ei välttämättä aina kaikkia miellytä tai ole yhteydessä yleisen mielipiteen kanssa, mutta minkäs teet kun on oppinut omien mielipiteiden takana seisomaan!
Joten ei muuta kun tervetuloa pääni sisäiseen maailmaan. Se voi välillä olla hyvinkin kummallinen!
Ps. Artikkeleiden kommentointi on todellakin hyväksyttävää ja jopa suotavaa. 😉
-Esa Virkki-
